Octavio Paz sanoi, että Moreno Villa oli "runoilija, taidemaalari ja taidekriitikko: kolme siipeä ja yksi vihreän linnun ilme".
Alfonso Reyes oli jo kirjoittanut, että matkustajamme oli "merkittävällä paikalla ... yhdessä muiden kanssa, jotka ovat itsenäisesti saaneet kansalaisuuden Meksikon mielenterveyden historiasta ... Hänen kirjojaan ei ole mahdollista selata ilman houkutusta kiittää häntä välittömästi". Osa tästä espanjalaisesta muuttovirrasta, joka jätti frankolaisuuden taakseen ja tuli turvaan Meksikoon ja rikastuttanut erityisesti kansallista kulttuuriamme, oli José Moreno Villa (1887-1955) Malagasta. Viinintuottajaperheestä, kemianinsinöörinä opiskellessaan, hän jätti kaiken kirjaimille ja maalaukselle, vaikka plastiikkataide oli toissijainen kirjallisuuteen. Republikaanien edustaja ja antifasisti, hän tuli maahamme vuonna 1937 ja oli opettaja El Colegio de Méxicossa. Todellinen polygraafi, hän teki runoutta, draamaa, kritiikkiä ja taidehistoriaa, journalismia ja erityisesti esseitä. He korostivat hänen piirustuksiaan ja litografejaan ja luokittelivat taiteelliset teokset ja vanhat kirjat, joita pidettiin epäjärjestyksessä pääkaupunkiseudun katedraalin kellareissa. Hänen kirjassaan Cornucopia de México kerätään erilaisia teoksia ja se julkaistiin vuonna 1940.
Octavio Paz sanoi, että Moreno Villa oli "runoilija, taidemaalari ja taidekriitikko: kolme siipeä ja yksi vihreän linnun ilme". Alfonso Reyes oli jo kirjoittanut, että matkustajamme oli "merkittävällä paikalla ... yhdessä muiden kanssa, jotka ovat itsenäisesti saaneet kansalaisuuden Meksikon mielenterveyden historiasta ... Hänen kirjojaan ei ole mahdollista selata ilman houkutusta kiittää häntä välittömästi".
Maan pääkaupungissa Moreno Villa tapasi yhden suloisimmista ja herkimmistä suosittujen perinteiden ilmaisuista; ”Juoksimme hänen kanssaan. onnekas lintu mies. kolminkertainen häkki, jossa hän piti kolme koulutettua lintua, ansaitsi kuvan, koska sen muoto, väri ja koristeet olivat erittäin meksikolaisia. Tämä sitruunankeltaiseksi maalattu häkki, pieni rokokoo huonekalu, pieni teatteri, jolla on ainutlaatuinen arkkitehtuuri, peitettiin pienellä samettikatosillaan ... "
Pääkaupungin La Mercedin Sonoran markkinoilla kirjailija oli hämmästynyt yerberoista ja heidän perinteisestä lääketieteestään: ”Markkinakäytävä näytti taikuuden temppeliltä, joka oli lattiasta kattoon peitetty rikkaimmilla aromaattisilla ja lääkekasveilla, jotka voi unelmoida, plus elävä kameleontti, jotkut lepakoiden siivet ja jotkut vuohen sarvet ”.
Matkailija nautti paljon yhdessä kauneimmista kaupungeistamme: “Koko Guanajuato on mieliala Etelä-Espanjasta. Katujen ja aukioiden nimet, talojen värit ja muodot, jalkakäytävä, valo, tilat, kapeus, puhtaus, käänteet, yllätys, tuoksut, kukkaruukku ja hidas kävely. Ihmiset itse.
Olen nähnyt sen vanhan miehen, joka istuu penkillä hiljaisella aukiolla Écija, Ronda, Toledossa. Haluan kysyä sinulta Rosaritosta, Carmelasta tai oliivisadosta. Hän ei tupakoi vaaleaa, mutta mustaa tupakkaa. Näyttää siltä, että hän ei ole kadulla, vaan talonsa pihalla. Tapaa jokainen ohikulkija. Hän tuntee jopa linnut, jotka ahvenevat naapuripuuhun ”.
Pueblassa maineikas espanjalainen vertaa kaupungin arkkitehtuuria suotuisasti: ”Poblano-laatta on parempaa makua kuin sevillalainen. Hän ei ole vihainen tai itsekäs. Tätä varten se ei väsy. Puebla osaa myös yhdistää tämän koriste-esineen barokkijulkisivuilla suurilla punavalkoisilla pinnoilla ... ”.
Ja bataateista opimme jotain: “Tunnen nämä makeiset kaukaisesta lapsuudestani Malagasta lähtien. Malagassa niitä kutsutaan bataattijauherulliksi. Ne eivät ole niin pitkiä eivätkä niin monta makua. Sitruunan maku on ainoa, joka lisätään bataattiin siellä. Mutta tällä ei ole olennaista eroa… ”.
Moreno Villa matkusti moniin paikkoihin Meksikossa, eikä hänen kynänsä pysynyt koskaan paikallaan. Tämän paikannimen etymologiaa ei tunneta laajalti: ”Olenko Guadalajarassa? Eikö se ole unelma? Ensinnäkin, Guadalajara on arabialainen nimi, joten se ei ole paikalla. Wad-al-hajarah tarkoittaa kivilaaksoa. Mikään muu ei ole maa, jossa Espanjan kaupunki istuu. Siksi häntä kutsutaan tällöin jostakin muusta kuin kapinasta, jostakin luontaisesta ja perustavanlaatuisesta. Sen sijaan tämä Meksikon Guadalajara istuu pehmeillä, tasaisilla ja rikkailla mailla.
Moreno Villan uteliaisuudella ei ollut sosiaalisia rajoja, sillä hän oli hyvä intellektuelli: ”Pulquella on temppeli, pulqueria, jotain, mitä mezcalilla tai tequilalla ei ole. Pulqueria on taverna, joka on erikoistunut annostelemaan pulkkia, ja vain matalimman luokan humalaiset tulevat pulqueriaan. Sitten osoittautuu; temppeli, joka tekee valinnan taaksepäin ... Saapuessasi maahan he varoittavat, ettet tule pitämään (tuo juoma) ... Tosiasia on, että join sen varoen ja että se ei vaikuttanut niin rohkealta tai niin lempeältä. Pikemminkin se maistui mukavalta soodalta.
Yksi tärkeimmistä yllätyksistä maallemme vieraileville ulkomaalaisille on mainittu Moreno Villan tämän artikkelin otsikossa: Kuolema merkityksettömänä elementtinä: “Lasten syömät kallot, virkistyskäyttöön soveltuvat luurankot ja jopa hautajaiset. pienet ihmiset. Eilen he herättivät minut ns. Pan de muerto -laitteella, jotta voisin syödä aamiaista. Tarjous antoi minulle huonon vaikutelman, rehellisesti, ja jopa maistanut kakkua kapinoin nimeä vastaan. Kuolleiden juhla on olemassa myös Espanjassa, mutta mitä ei ole olemassa, on virkistys kuolemalla ... Jalkakäytävillä tai jalkakäytävillä on suosittujen luurankojen kojuja, jotka on valmistettu pienestä puusta tai viiniköynnöksistä, jotka on nivelletty langalla ja nastoitettu kevyillä paljeteilla ja musta ... Makabreiset nuket tanssivat heitä tukemalla naisen hiuksia, jotka ovat piilossa polvesta polveen ”.
