Viime vuosisadan viimeisinä vuosikymmeninä, koska muinaishistoria saa tärkeyden hetkinä, jolloin kansallinen omatunto on poliittisesti ohjelmoitu, Meksikon espanjalaista historiaa arvostetaan uudelleen.
Tämä katsaus ja sitä seurannut menneiden tapahtumien, erityisesti maamme eurooppalaista valloitusta edeltävän ajan, parantaminen on tulosta useista kulttuuriyrityksistä, jotka tuottavat hedelmää tällä hetkellä.
Ensinnäkin on korostettava kansallismuseon merkitystä; Tästä, sen asennuksesta Felipe V: n kauniin palatsin alueelle, joka sijaitsi Meksikon pääkaupungin historiallisen keskuksen La Monedan kaduilla, tuli monien arkeologisten ja historiallisten esineiden säilytyspaikka, incuria; niiden lisäksi, jotka lahjoittivat yksityishenkilöt, ja niiden, jotka akateemisen mielenkiinnon kohteena olevana tuotteena saatiin kaukaisilta alueilta ja joita tuon ajan tieteelliset toimikunnat ovat kaivaneet.
Tällä tavoin koulutettu yleisö ja uteliaat ihailivat Meksikon antiikin muistomerkkejä, joista piilotettu merkitys vähitellen löydettiin. Toinen alkuperäiskansojen menneisyyden levittämiseen vaikuttanut tekijä oli joidenkin monumentaalisten historiallisten teosten julkaiseminen, jotka viittasivat espanjalaiseen aikaan, kuten Fausto Ramírez mainitsi. Hän mainitsee pääteosten joukossa Meksikon ensimmäisen osan vuosisatojen ajan , jonka kirjoittaja oli Alfredo Chavero, muinainen historia ja Meksikon valloitus, kirjoittanut Manuel Orozco y Berra, sekä mielenkiintoiset ja hyvin kuvitetut artikkelit arkeologisista aiheista, jotka rikastuttivat Kansallismuseon Anaioita. Toisaalta vanhoja aikakirjoja, tarinoita ja koodeja, jotka kertoivat lukijoille alkuperäiskansoista ja heidän merkittävimmistä muovisista ilmaisuistaan, oli jo muokattu.
Meksikon 1800-luvun taiteen asiantuntijoiden mukaan valtio toteutti ideologisen ohjelman, joka vaati joukon taiteellisia teoksia hallituksen suunnitelmien tukemiseksi. Tästä syystä se kannusti Academia de San Carlosin opiskelijoita ja opettajia osallistua sellaisten teosten luomiseen, joiden aiheilla oli täsmällinen viittaus kansakuntaamme, ja tehdä visuaalinen kuvaus joistakin historian merkittävimmistä jaksoista, jotka vähitellen saivat virallisen luonteen. Tunnetuimmat kuvakoostumukset ovat seuraavat: Fray Bartolomé de las Casas, kirjoittanut Félix Parra, Tlaxcalan senaatti ja Discovery of pulque.
Ida Rodríguez Prampolinille ”Suuret alkuperäiskansojen teokset, jotka akatemian taiteilijat ovat maalanneet viimeisen neljännesvuosisadan aikana, vastasivat enemmän itsenäisyyden saavuttaneiden kreolilaisten valaistunutta ajatusta kuin mestitsoja, jotka konfliktiluokana, he olivat tulleet valtaan uudistussotien ja Benito Juárezin ympärillä olevien liberaalien sankariteoiden jälkeen. Kreetiryhmä, joka tuli valtaan vapaussodan jälkeen, tunsi tarpeen puolustaa loistava ja arvokas menneisyys vastustaakseen siirtomaa-menneisyyttä, jonka he elivät vieraana ja pakotettuna. Tämä selittäisi tämän omaperäisen kuvataidon alkuperäiskansojen suonilla, joka saman kirjoittajan mukaan ulottuu 1800-luvun viimeiseen vuosikymmeneen ja huipentuu taiteilija Leandro Izaguirre El torture de Cuauhtémocin maalaukseen, joka on maalattu vuonna 1892, päivämäärä, jolloin Academia de San Carlos päättyy käytännössä näiden historiallisten allegorioiden tuottamiseen.
Tämän välttämättömän historiallisen ja taiteellisen viittauksen Meksikon espanjalaisen espanjalaisen hahmon suuriin virallisiin taiteisiin avulla voimme arvostaa viehättäviä kromilitografioita, jotka havainnollistavat espanjalaisen Fernando Álvarez Prieton kirjan nimeltä La Virgen del Tepeyac, painettu Barcelonassa, I. Toimittajat.
Teos koostuu kolmesta paksusta osasta, joihin on leikattu 24 levyä, jotka antavat elämän raskaalle tarinalle, joka on kirjoitettu suuresti tuon ajan tyyliin; Teema on nimensä mukaisesti omistettu kertomalla tapahtumia ja erilaisia tarinoita Guadalupen Neitsyt ilmestymien ympärillä. Sivujensa kautta lukija voi oppia muinaisesta alkuperäiskansojen uskonnosta - tietysti painotetaan sitä, mitä kirjailija piti poikkeavana: ihmisuhreja - ja joissakin ajan tapoissa tämä on kietoutunut seikkailutarinoihin, pettäminen ja rakkaudet, jotka nykyään näyttävät käsittämättömiltä - kuten aatelisten atsteekkien soturi espanjalaisen naisen kanssa ja aatelisen Tenochcan tytär niemimaan ritarilla.
Haluamme korostaa näiden kuvien armon ja värin sekä kekseliäisyyden, jotka, kuten voimme kuvitella, on pitänyt olla lukijoiden ilo; Kaiverrusten tuotemerkkinä on Lavielle de Barcelonan litografia, niissä voidaan nähdä, että erilaiset taiteilijat, jotka hallitsevat erilaista kauppaa, puuttuivat toisiinsa, jotkut heistä osoittavat suurta kekseliäisyyttä. Suuresta ryhmästä olemme korostaneet niitä, joiden espanjalainen esite viittaa välittömästi Meksikon muinaisen historian idealisointiin ja erityisesti tapahtumiin välittömästi maan valloituksen jälkeen. Näillä kuvilla on yhtymäkohtia edellä mainittujen suurikokoisten öljymaalausten kanssa.
Toisaalta on joitain, jotka viittaavat näytelmän kuvitteellisiin hahmoihin: alkuperäiskansojen prinsessa, "julma" pappi, peloton nuori mies ja jalo soturi. Hänen vaatteensa muistuttavat enemmän teatteriesityksen pukuja: kotkasoturin puku on äärimmäisen oopperallinen, kankaalla kuvitellun petolinnun siivet liikkuvat hänen vakavan asenteensa rytmiin. Entä pappi vaatteet, tunika ja pitkä hame, kuten viime vuosisadan teosten näyttelijöiden vaatteisiin sopi.
Scenografia sijoittaa hahmot epärealistiseen kaupunkiin, jossa mayojen ja Mixtecin koriste-elementit otetaan vapaasti ja ilman paljon tietoa arkeologisista kohteista ja heidän kanssaan on kudottu upea arkkitehtuuri, jossa rakennuksissa on koriste-elementtejä, jotka jotenkin Tällä tavoin voisimme tulkita ne tusloiksi tai melkein tuskailuiksi niin kutsuttujen "väärien ristikkojen" lisäksi, jotka tiedämme, että ne tunnistavat maya-rakennukset Puuc-tyyliin.
Erityisesti on syytä mainita veistosmonumentit ja muut sävellyksissä olevat rituaalielementit: joissakin tapauksissa kaivertajalla oli totuudenmukaista tietoa - atsteekkien ajan veistoksia ja seremoniallisia astioita - ja kopioi ne siten; muissa tapauksissa hän otti malliksi kuvat koodeista, joille hän antoi kolmiulotteisuuden. Muuten, sama tarkoitus näkyy akateemisten kirjoittajien öljymaalauksissa.
Todellisista historiallisista tapahtumista kertovissa kromolitografioissa arvostetaan erilaisia tapoja ilmaista niitä; Tämä johtuu epäilemättä erilaisista tietolähteistä. Ensimmäinen esimerkki, jossa Moctezuman ja espanjalaisten tapaaminen liittyy, johtaa välittömästi meksikolaisten barokkitaiteilijoiden käsittelemään aiheeseen, joka maalasi niin sanotut "valloituksen näytöt", joka koristeli valloittajien taloja, joista monet olivat lähetetty Espanjaan. Kaiverruksessa roomalaisen ja Amazonin alkuperäiskansan välinen hahmo annetaan Tenochtitlanin herralle ja hänen kumppaneilleen.
Cuauhtémocin marttyyrikuolemasta huomattava on Gabriel Guerran, Leonardo Izaguirren ja tuntemattoman taiteilijamme käyttämän sävellyksen lähentyminen. Hän käyttää valtavaa sulkaista käärmeen päätä, joka toimii lepopaikkana kidutetulle alkuperäiskunnalle. Hänen inspiraation lähde oli varmasti vastaava kaiverrus edellä mainitusta Meksikon vuosisatojen kirjasta, joka julkaistiin myös Barcelonassa.
Lopuksi erottuu ihastuttava kuva Quetzalcoatlin lennosta Meksikon maista, joka sijoittaa hahmon Palenquen kaupunkiin - Waldeckin kaiverrusten tyyliin - vain uppoutuneena mahdottomaan autiomaaseen, jonka lukuisat kserofyyttiset kasvit ovat todistaneet, Niistä ei voinut puuttua maguey, josta pulssi, jolla Quetzalcoatl juopui, erotettiin, syy hänen vallankuvan menettämiseen.
Täällä Quetzalcoatl on eräänlainen kristillinen pyhä, jolla on pitkät valkeat hiukset ja parta, ja hänellä on teatteripuku, joka on hyvin samanlainen kuin vanhan Juudean papin puku, täysin peitettynä arvoituksellisilla risteillä, jotka saivat ensimmäiset aikakirjoittajat kuvittelemaan Quetzalcoatlia eräänlainen pyhä Thomas, puoliksi viikinki, joka yritti menestyä ennen kolumbialaisia matkoja kääntää intiaanit kristinuskoon.
Monissa näistä 1800-luvun julkaisuista on piilotettuja grafiikan aarteita, jotka ilahduttavat lukijoitaan ja idealisoivat uudelleen tulkittua menneisyyttä: he tuomitsivat muinaiset kansat ja perustelivat Euroopan valloituksen tai korottivat sankareidensa rohkeutta ja marttyyrikuolemaa. Espanjan valloittaja.
